Partiotoimintaa Merikarvialla 1950-luvulla

PARTIOLAISUUS MERIKARVIALLA 1950 LUVULLA.

Tämä otsikko on vaativa enkä omalta osaltani pysty kuin osaa käsittelemään mutta ehkä joku muu muistaa jotain muuta täydentävää vanhoista ajoista.Ihmisen muisti on merkillinen,kun sitä alkaa härnätä niin muistaakin jotain 50 vuoden takaa jota ei tiennyt muistavansakaan!

Tähän muisteluuni ovat syypäät vanha partiokaverini Taimen Heikki joka osaltaan muisteli vanhoja jo aiemmin tämän Merikarvialehden palstoilla sekä Arvo Salo ja Uudentalon Jukka jotka kirjoituksissaan ovat partiolaisuutta sivunneet hiukan aiemmalta ajalta.

Muistan kaksi viimemainittua viisikymmenluvun alusta jolloin Arvo lähti Poriin opiskelemaan ja Jukka vaikutti vielä Merikarvialla.Mielestäni ainakin heillä on varmasti tietoa 1940 luvulta ja aiemmaltakin ajalta kuka toimi partiojohtajana ja mitä toiminta oli ! Kuka tuli Ouran Poikien johtajaksi kun Rafael Helanko lähti pois Merikarvialta 29.6.1945? Helanko oli nostanut partiotoiminnan uuteen kukoistukseen kaudella 1944-1945.Oliko Helanko tosiaan perustajajohtaja kuten Merikarvian lehti silloin 1945 uutisoi?Siis vuodesta 1919?Olisiko hänen kautensa ollut niin pitkä? ”Partiopoikain käsikirja”,toinen painos vuodelta 1951 antaa sivulla 40 antaa tunnustusta:”Meripartiolaisuutta ovat huomattavimmin edistäneet mm.maist.Rafael Helanko,joht.opett.Oiva Halme ja ekon.Paavo Ollinsaari.” Oliko siis Ouran Pojat meripartiolippukunta?


Viidenkymmenen vuoden takaisia asioita kun muistelee jää helposti jotain pois tai muistaa ehkä jonkun asian väärinkin. Olin ollut itse ensimmäisen kerran 1946 perustetun tyttöpartion ”Auran Kurjet” talvileirillä katsomassa kuinka räiskäleitä paistettiin.Seuraavaksi Auraan, silloiseen asuin kuntaamme perustettiin 1947 Auran Eräpojat jonka kolkkapojaksi minut kirjattiin. Se oli poikapartio.Muutimme sitten 1948 Merikarvialle.


Seuraavassa minun muistini mukaisia asioita Merikarvian partiolaisista 1950 luvulta.

Ensinnäkin silloin kun allekirjoittanut viisikymmenluvun alussa lähti mukaan partioon oli tilanne se ettei partiotoimintaa ollut paikkakunnalla.

Ilmeisesti 1951 tai 1952 aloimme oman toimintamme,en ole varma vuodesta.

Veikko Hakosalo,josta itse oikeutetusti tuli nokkamiehemme, olihan veljensä Erkki ollut partiohommissa.

Erkki oli tällöin Austraaliassa mutta ei muistaakseni tullut sieltä ennenkuin me jo hajaannuimme maailmalle.

Hänestä puhuttiin usein ja kerrottiin hänen osallistuneen Jamboreeseenkin ainakin Englannissa .Muistan nähneeni Erkin nahkahousuissaan jotka olivat lyhyet, Austraaliasta tuodut ja eivät oikein sopineet kevättalviseen maisemaan.

Veikko Hakasalo valittiin vetäjäksemme sen muistan varmasti ja meitä muita silloisia aloittajia olivat:Vihervuoren Pekka,Viikilän Matti,Heilän Mikko,Taimen Heikki,Kanervan Ilmari ja minä Pertti Kohvakka.

Me ensimmäiset partiolaiset silloin puuhasimme omin päin.Kysyimme vetäjäksemme Itäkylän Mattia ja joitain muitakin, mutta ”isoja poikia” kiinnosti siinä vaiheessa,- näin olen jälkeenpäin ymmärtänyt,enemmän tytöt.

Teuvo Innola oli siihen aikaan ”pikkupappina” eikä hänkään innostunut vetäjäksi.Hän yllytti vain toimimaan omin päin! Innola oli toiminut partiossa aiemmin Merikarvialla, näin muistan kuulleeni.


No me toimittiin. Ensinnäkin olimme MERIPARTIOLAISIA .Yritimme rekisteröityä yhdistysrekisteriin jolloin meille ilmoitettiin että OURAN POJAT niminen lippukunta on rekisteröity Merikarvialle jo 1919 joten siitä vaan!

Me otimme MEREN POJAT nimen käyttöön. Yhdistysrekisteristä selvisi että Raffu Helanko oli aikanaan ollut vetäjänä. Hänestähän tuli valtakunnallinen partio- vaikuttaja myöhemmin.( Kirjoitti jopa 1951 ilmestyneen J.Carpelan-R.Helanko Vartionjohtajan käsikirjan I-II ).

OURAN POJAT mainitaan perustetun 1919 virallisesti Merikarvialaisena lippukuntana.Tieto:Suomen Partioliike 1910-1960 WSOY 1960) siis erittäin perinteikästä on partiotoiminta ollut.

Kuinka nimi oli vaihtunut Meren Pojiksi? Ja koska? Vai oliko vaihtunut ollenkaan? Se taisi meiltä jäädä rekisteröimättä.Virallisesti kun Meren Poikia ei ole 1959 listallakaan.Toimimme vahvassa uskossa Meren Poikien nimellä,oliko se edes yhdistysrekisterissäkään? En ole nähnyt sitä kirjattuna mihinkään!(Ouran Pojat sen sijaan löytyy 1919,1939 ja 1959 valtakunnallisissa listauksissa mm.Suomen Partioliike 1910-1960).

Me aloitimme pienessä porukassa,”Seitsämän Veljestä” meitä oli.Järjestimme kokouksia toistemme kotona ja suoritimme eriasteisia partiomerkkejä.Suosittu kokouspaikka oli Hakasalon Veikon koti jossa varmaan useimmiten kokoonnuimme,heillä oli tilaa.Yksi suosikki kokouksissamme oli testata toistemme kykyä muistaa eli ”Kim” leikin nimellä tunnettu koe.Siinä laitettiin pöydälle esimerkiksi 20 esinettä joita sai katsoa pienen,ehkä 10 sekunttia;ajan jonka jälkeen poistettiin 2-3 esinettä ja loput sekoitettiin uuteen järjestykseen. Kilpailijan piti muistaa mitkä oli poistettu kun oli saanut taas vähän aikaa katsoa esineitä.Näkömuistilla oli käyttöä! Sähkötystäkin harjoittelimme mm Taimen Heikillä ja minulla oli omat morsetuksemme jatkuvastikin käytössä, asuimmehan naapureina.(Heikki oli koulukortteerissa Malmlundissa. Heikistä tuli paras kaverini ja olimme molemmat vielä Niinisalossa varusmiehinäkin ennenkuin tiemme erkanivat ammatinvalinnan myötä. Saimme Porista Nuotiopojista ja Ruoripojista (perustettu muuten 1949 Pori) vetäjiä esitelmöimään kokouksiimme ja heiltä opimme paljon.Syntyi ajatus hankkia myös partiopuserot ja kolmioliinat Osmonsolmuineen sekä pillinarut pilleineen.Jokainen hankki omansa.Pusero oli sininen paitapusero , ankkurinapein.Nämä maksoivat siihen aikaan sen verran paljon että kynnys hankintaan oli melkoinen.Sota oli vielä tuoreessa muistissa ja rahaa ei perheissä paljoa ollut joten tarkoin harkittiin mihin sitä käytettiin!


KUVA 1:”Seitsämän veljestä” vasemmaltaPekka Vihervuori,Heikki Taimi,Pertti Kohvakka,Mikko Heilä,Matti Viikilä,Veikko Hakasalo ja Ilmari Kanerva.


Muistan kuinka järjestimme ensimmäisen ja ainoan partiojuhlamme Yhteiskoulun juhlasalissa ehkä 1952 tai 1953. Rehtorimme Leila Säynäjärven myötävaikutuksella saimme juhlatilan ilmaiseksi. Säynäjärvi hiukan epäili meitä kuultuaan porukkamme pienuuden. Vain seitsämän poikaa?!

Silloin koulussamme järjestettiin aktiivisesti konventteja piirileikkeineen sillä Säynäjärvi ei hyväksynyt tanssia,joten homma oli sikäli tuttua.Pari ohjelmanumeroa muistan vieläkin.Taimen Heikki näytteli voimamiestä otsikolla ”Argentiinalainen tanko”. Painot eivät nousseet, olivat niin raskaita.Heikki näytteli osansa loppuun pokkausta myöten.Kokosi sitten helposti kaikki painot käteensä ja käveli näyttämöltä raikuvan naurun säestyksellä.Painot olivat pahvista.Itse aloitin ”historiallisen” kuvaelman partion kehityksestä luolamiehen asussa jonka olin harsinut lampaan nahoista kokoon.Ongelma joka selvisi vasta kuvaelman alkaessa syntyi alushousuistani.Ne nimittäin olivat silloisen muodin mukaisesti flanellia ja koko pitkät,nilkoissa nauhat lahkeiden sitomista varten.Niitä ei saanutkaan ylös vaan ne näkyivät.Uimahousuja ei ollut mukana eikä enää ehtinyt kotoa hakea. Kaverit neuvoivat jättämään alushousut pois niin sitten teinkin. Ensimmäisellä askeleella kaaripyssyineni näyttämölle astuessani totesin ompeleiden ratkeavan.Puristin kyynärpäillä niin, että asu pysyi ylhäällä ja hiivin varovasti yli näyttämön eikä katastrooffia tullut! Pojat vinoilivat että olin aito luolamies!

Kuvaelmassa olimme koko porukka useampaankin kertaan eri asuissa ja se päättyi partioasuiseen ”nykypartiolaiseen”!

Eli 1950 lukuun.Heilän Mikko avustajanaan Vihervuoren Pekka saivat ”Amerikan paketin” jota avasivat näyttämöllä. Löysivät mustia papuja joita arvuuttivat kahvin pavuiksi.Veivät jopa maistiaisia opettajien miehittämään pöytään. Tarjosivat maistiaisia mm rehtorillemme Leila Säynäjärvelle.Pojat palasivat näyttämölle ja Mikko sanoi papujen sittenkin olevan lakritsia. Johon Pekka :”Juu, täällä on koko lakritsi tehdas!” ja nosti kanin korvista näkyviin! Nauru kelpasi silloin opettajillekin!

”Amerikan paketit” olivat silloin vielä tuoreessa muistissa olihan niitä tullut kouluille jaettavaksi. Kuka sai ensimmäisen kerran purukumia joka nielaistiin kun ei osattu ”mäyssätä”.Tai kuka sai hammastahnaa jossa ei tietysti ollut käyttöohjetta suomeksi joten hyvän makuista kun oli niin sitäkin maisteltiin.Myös omenia,puolipohjia kenkiin ja vaatettakin näissä paketeissa oli.Opettajat jakoivat tasapuolisesti paketit huomioiden kunkin kotiolot.Luokalle tullut paketti jaettiin luokassa.Ei köyhänapuna vaan avustuksena.Tämä tapahtui kansakoulun aikana jo. Olivat tärkeä osa omaa lapsuuttani.

Partiojuhlasta saimme hyvän tuoton kun pääsylippu tulot ja arpajais tulot ynnättiin.Niillä rahoilla kunnostettiin Partiokämppää ja muutakin tarpeellista. Silloin myös arvottiin KOOKOSPÄHKINÄ jonka Hakasalon Erkki oli lähettänyt kotiinsa missä olivat postimerkit kuten Taimen Heikkikin muisti.


Oli meillä omia kesä ja talvi leirejä joita pidimme pääasiassa ”Partiokarissa” joka silloin sopi merellisenä tukikohtana hyvin.Sikarounikollakin oli ainakin yksi leiri.

Silloin myös PARTIOKARI oli monen retken kohde. Se oli jo silloin käytössä.Sitä kunnostettiin ja siellä pidettiin monet leirit.Sinne teimme myös uuden ”veturi uunin” pihalle ja vanhasta pystyyn nostetusta rääkipaatin puolikkaasta oli tehty sauna.Se oli kesäisin veneretkiemme kohde.Muistan kuinka kerran lähdimme porukalla Vihervuoren Pekan johdolla heidän veneellään jokea myöden Partiokariin.Mukana oli joku porilainen partiovetäjäkin.Nimeä en muista.Moottoriveneen keskimoottori oli Vire- merkkinen ja menomatka sujui ongelmitta. Paluun koittaessa se ei käynnistynyt. On muuten pahuksenmoinen soutumatka Partiokarista Peipunlahdelle ja jokea myöden Alakylään Koskelan rantaan johon jätimme aamuyöllä veneen.Kävely maittoi paremmin kuin soutaminen vasta virtaan.

Partiokarilla oli paljon käyttöä.Siellä olimme mm kevättalvella yleislakon puhjetessa 1956 ja muistan kuinka harmitti kun olimme tulleet kotiin ajoissa ja kuulimme koulun suljetuksi.Silloin harmitti kun olisimme voineet olla pidempäänkin.

Eräs mieleenjäänyt partiotapahtuma oli polkupyöräviesti, viisikymmenluvun alkupuolella, läpi Suomen.Me otimme osaa ja menimme pyörillä eli ”munamankeleilla” koko porukka, Tuorilasta Siikaisten rajalle odottelemaan viestin tuloa hyvissä ajoin.Mukana olivat muistaakseni:Veikko Hakasalo,Pekka Vihervuori,Matti Viikilä,Mikko Heilä,Heikki Taimi ja minä sekä Itäkylän Matti joka innostui myös lähtemään.Kaksi pyöräilijää toi ”kapulan” mistä lukivat viestin ja antoivat eteenpäin vietäväksi. Ajoimme pyörillämme melkoista vauhtia ja odottelimme Porin rajalla kunnes sieltä tuli yksi Ruoripoikien edustaja vastaanottamaan viestiä komealla vaihdepyörällään.(Olisiko ollut Sakari Mecklin?). Olimme ihan hiukan kateellisia ja ihmettelimme Porilaisten urheiluhengen puutetta kun vaan yksi mies tuli hakemaan viestiä mitä heidän muu porukkansa vartoili kaupungin rajalla.Sieltä Porin rajalta ajelimme kilpaa Lammelan kautta kotiin!


KUVA 2:Purjevene Apteekkari Lindemanin laiturissa Laavee luodolla.


KUVA 3:Meripartiolaisia elementissään veneellä. Vasemmalta seisomassa Kari Kankaanpää,Mikko Ahti,Pekka Vihervuori,Mikko Heilä ja Matti Viikilä.Istumassa Hannes Viertola ja Aarne Lindeman.


Saimme myös lisää poikia (ehkä 1954?) mukaan partiotoimintaan:Kari Kankaanpää,Mikko Ahti,Jukka Vuori ,Aarne Lindemanin ja Hannes Viertola tulivat ainakin.Silloin Apteekkari Lindeman lahjoitti meidän käyttöömme vanhan purjeveneensä jota innokkaasti kunnostettiin.Valettiin pohjapaino betonista aiemmin käytettyjen hiekkapussien sijaan. Apteekkari opasti meitä ensin aluksi.Sillä veneellä purjehdittiin Ouran kivisillä väylillä tuurilla ja taidolla.Välillä käytiin kivellä ja taisi Merivartioaseman puhelinjohtokin joskus katketa.Merivartijat suhtautuivat vahinkoomme myötämielisesti.Silloin johto kulki saaresta toiseen ilmassa ja meillä mastoa ei saanut kumoon.Laave-luodossa (Lafö) venettä pidettiin apteekkarin huvilalla.

Piristysruiske toiminnallemme oli Sakari Sulamäen,”SAKKEN” ,tulo Merikarvian Yhteiskouluun tilapäiseksi matematiikan opettajaksi.Hänhän oli Porin Nuotiopoikien yksi vetäjä ja auttoi meitäkin monella tavalla. Sakkehan on tunnettu partioansioistaan ja ehkä vielä paremmin ansioistaan yleisurheilun valmentajana (Porin Tarmo) ja työmyyränä.(s.18.11.1926,k.18.5.2005)


Meidän porukkamme MEREN POJAT hajosi opiskelemaan pois kotipaikkakunnalta ja toiminta sammui.Tämä tapahtui ehkä 1957.

Aarno Stauffer oli seuraava varsinainen vetäjä ja silloin nimi muuttui takaisin OURAN POJIKSI ja samalla vaihtui puseron väri, tuli ruskea pusero ja maapartiotoiminta alkoi Merikarvialla.Silloin toiminnassa olivat mukana Hakosalon Lauri ja Heikki,Kouhin Risto,veljeni Jorma ja moni muu. Siitä onkin kertonut Lauri joka ne tietää paremmin.


KUVA 4:Partilupauksen anto Merikarvian kirkossa,peräti 15 poikaa ! Toiminta jatkui Aarno Staufferin johdolla.

KUVA 5:Iltanuotiolla

Allekirjoittanut ja muut MEREN POJISTA lähti Merikarvialta 1956-57 opiskelemaan.

Miettiessäni syytä partiotoiminnan silloiseen ”sammumiseen” luulen sen olleen yksinkertaisesti sen että olimme liian samanikäisiä. Jatko-opinnot ja työ veivät meidät lähes kertaheitolla pois Merikarvialta.Toisaalta meillä ei ollut vanhempaa vetäjää joka olisi vetänyt nuoria ajoissa mukaan. Me toimimme vain itsekkäästi ja järjestimme meitä itseämme kiinnostavaa toimintaa.Mehän olimme aina porukalla joka paikassa.Toisaalta meidän maineemme oli äitien keskuudessa hiukan hurja. Oliko sama syy jo 1940 luvulla,ei hoidettu jälki kasvua?

Nuorempi veljenikin, Jorma pääsi mukaan vasta kun Staufferin Aarne perusti turvallisen maapartion eli Ouran Pojat.

Aarne Stauffer nousi partiomaailmassa johtopaikoille kuten myös oli Raffu Helanko aikoinaan tehnyt.Moneltako paikkakunnalta on löytynyt kahta yhtä kuuluisaa partiolaista?

Muistaako joku muu tarkemmin?

Partiolaisuus antoi allekirjoittaneelle paljon! Se antoi paitsi hyviä elämän ikäisiä kavereita myös itsetuntoa,osaamista ja rakkauden luontoon !

Pertti Kohvakka,
Meren Poika viisikymmenluvulta.