Pekka Vihervuoren historiikki

Pekka Vihervuoren preliminääriharjoitustyö Yhteiskunnallisen korkeakoulun nuorisonohjaajatutkintoa varten, jossa vastaväittäjä oli Hilkka-Helinä Karanka.

Partiolippukunta Ouran Poikain toiminta vuosina 1958-1961.

Työ käsittää 13 sivua.

Pekka Vihervuori oli nuoruudessaan innokas partiolainen Merikarvialla.

Lauri Hakosalo on referoinut teosta seuraavasti:

Vihervuori toteaa aivan aluksi: ”Tartu poikaan ja tee hänestä mies.” Nämä ovat partioliikkeen perustajan, lordi R. Baden Powell of Gilwellin sanat, joilla hän on määritellyt partioliikkeen tarkoituksen. Vaatimattomasta alustaan huolimatta partioliike on paisunut maailmanlaajuiseksi nuorisoliikkeeksi. Suomessa partioliike levisi 1900luvulla ja siitä tuli nuorison suosituimpia harrastuksia. ”Aina valmiina”, partiotunnusta toteuttamaan kerääntyi vuosina 1958-1961 kaikkiaan yli 80 nuorta käsittävä lippukunta, joka toimi Ouran Pojat nimisenä. Tästä kaudesta Pekka Vihervuori kertoo esitelmässään.

Vihervuori määrittelee aluksi eräitä partion käsitteitä: Kolkkapojat ovat 7-11vuotiaita, partiopojat 11-17vuotiaita, eräpojat 15-17vuotiaita ja vaeltajat ovat 17vuotta täyttäneitä partiolaisia. Partiojohtaja on johtajakoulutuksen saanut nuori. Tutkimusajankohdan partiojohtajia Merikarvialla olivat Jorma Venho, Raimo Nurminen sekä Heikki ja Lauri Hakosalo. Vartio on 6-10 pojan muodostama ryhmä. Joukkue muodostuu 2-4 vartiosta. Useammat joukkueet muodostavat puolestaan partiopoikaosaston.

Lippukunta on yhteiskunnallisesti ja poliittisesti puolueeton yksilö, jonka toiminta ulottuu kaikkiin kansalaispiireihin, toteaa Vihervuori kirjoituksessaan. Lippukunnassa toimii Vanhempainneuvosto, jonka jäsenet on valittu lippukunnan jäsenten vanhemmista. Se on 6-12 -jäseninen. Lippukunnalla voi olla taustayhteisö, joka tukee sen toimintaa.

Partiolaiset suorittavat ns. luokkamerkkejä I, II ja III luokan merkit. Lisäksi on kuntoisuuslilja, jonka saaminen edellyttää hyvää partiohenkeä, partiotoimintaa sekä partiotaitoa.
Vihervuori toteaa, että Merikarvialla on partiotoiminnalla vanhat vankat perinteet, mutta hän rajoittuu omassa esityksessään selostamaan vain Partiolippukunta Ouran Poikien toimintaa sen perustavasta kokouksesta lähtien ja siten rajoitettuna, ettei hän käsittele kolkkien eikä vartioiden yksityiskohtaista toimintaa. Tutkimus perustuu haastatteluihin ja lippukunnan arkiston tarkasteluun.

Lippukunta perustettiin, kun vuonna 1958 kokoontui Merikarvian seurakuntatalolle 3 partiojohtajaa ja 14 muuta partiotoiminnasta kiinnostunutta henkilöä perustamaan yksimielisellä päätöksellä Ouran Pojat nimistä partiolippukuntaa. Nimensä lippukunta sai Merikarvian edustalla sijaitsevan Oura-nimisen saariston mukaan. Lippukunnan toiminta-alue käsittää Merikarvian kunnan, joka sijaitsee Pohjanlahden rannalla noin 50km Porin kaupungista pohjoiseen. Alue rajautuu Siipyyn ja Isojoen pitäjiin. Idässä on Siikaisten kunta ja etelässä Noormarkun kunta. Lännessä avautuu Pohjanlahti. Asukkaita tutkimusajankohtana oli Merikarvialla noin 6.500 henkilöä.

Lippukunta kuului Satakunnan partiopoikapiiriin (SatPP), Suomalaisten partiopoikien liittoon (SPL) ja Suomen partiopoikajärjestöön (SPJ). Lippukunnan taustayhteisönä oli Merikarvian seurakunta. Vanhempainneuvosto toimi seurakunnan ja lippukunnan yhteyselimenä. Lippukunnan hallituksena toimi vuosikokouksen vuodeksi kerrallaan valitsema johtajaneuvosto, johon puheenjohtajana toimivan lippukunnanjohtajan lisäksi kuuluivat vuosikokouksen valitsemat partiojohtajat, neljä varsinaista ja kaksi varajäsentä. Johtajaneuvosto käsitteli ja ratkaisi asiat yksinkertaisella äänten enemmistöllä, äänten mennessä tasan puheenjohtajan ääni ja vaaleissa arpa ratkaisi. Johtajaneuvoston tehtävät oli erikseen lueteltu, joista mainitaan mm. laatia toiminta- ja taloussuunnitelmat vuosikokoukselle, nimittää joukkueenjohtajat ja edustaa lippukuntaa. Samoin lippukunnanjohtajan (LPKJ), joukkueenjohtajien sekä muiden virkailijoiden tehtävät olivat yksityiskohtaisesti määrätyt. Lippukunnan sihteeri hoiti lippukunnan kirjanpidon, mutta vielä oli rahastonhoitaja, taloudenhoitaja sekä tilintarkastajat. Erikoista oli, että merkkisihteeri hoiti merkkien tilaukset.

Lippukunnan perustamistilaisuudessa oli jo 17 jäsentä mukana. Perustamisvuoden 1958 lopussa oli jäseniä 24 ja jo vuonna 1961 jäsenmäärä oli noussut 83 jäseneen. Sitä voidaan pitää suurena huomioiden, että kyseessä oli maaseutulippukunta. Syynä nopeaan kasvuun oli kolkkapoikaosaston perustamisessa. Jäsenistö 31.12.1961 oli seuraavanlainen: Partiopoikia 55, kolkkapoikia 11, johtajapartiolaisia 4, partiojohtajia mm. Harri Huhtinen ja Eino Mäntylahti oli kuusi. Vanhempainneuvoston jäseniä oli 7.

Lippukunta koulutti partiolaisia. Toisaalta johtajakoulutus hieman ontui, kun pätevistä kouluttajista oli koko Satakunnan partiopiirissä suuri puute eikä lippukunnan varat sallineet liiton kouluttajien hankkimista Merikarvialle. Erilaisille kursseille kuitenkin osallistuttiin vuosina 1958-1961, jolloin yhteensä 51 poikaa kävi kurssit. Lippukunnan koulutustason Pekka Vihervuori totesi olevan seuraavanlaisen: Eka vuoden lopussa kuntoisuusliljan sai yksi, samoin vuonna 1961. I luokan merkin tehtävät suoritti 1958 yksi ja vuonna 1961 6 partiolaista. II luokan merkin sai ensimmäisenä vuonna 1 ja 1961 jo 24. III luokan merkin sai 1958 5 ja vuonna 1961 jo 48 partiolaista. Lippukunta piti kokouksia, kilpaili ja suoritti retkiä: vuonna 1959 pidettiin kokouksia kaikkiaan 184 kertaa, vuonna 1960 157 kertaa ja vuonna 1961 peräti 212 kertaa. Yli 4tuntia kestäviä päiväretkiä vuonna 1959 tehtiin 25 kertaa, vuonna 1960 33 ja vuonna 1961 jo 41 kertaa. Yöretkiä tehtiin vuonna 1959 39 kertaa, vuonna 1960 27 ja 1961 jo 47 kertaa. Erilaisia urheilukilpailuja järjestettiin vuonna 1959 28 kertaa, 1960 68 kertaa ja vuonna 1961 21 kertaa. Muita tilaisuuksia oli näinä vuosina kaikkiaan 11. Yöretkien suuruus selittyy osaltaan siitä, että partiolaiset ovat voineet käyttää hyväkseen eräkämppiä, joissa he ovat voineet talvellakin yöpyä. Kesäisin partiolaiset ovat tehneet retkiä saaristoon.

Ouran Poikien toiminta on kesäleirienkin osalta ollut tutkimusajankohtana vilkasta. Lippukunnan ensimmäinen leiri pidettiin Sanskerin saarella Merikarvian edustalla 6.-9.8.1958. Leirille osallistui 13 poikaa, leirinjohtajana toimi partiojohtaja, hammaslääkäri Aarno Stauffer. Vuoden 1959 kesäleiri pidettiin Lemmenrannassa, joka on merenrantatila Satamasta pohjoiseen päin kuljettaessa 2.7.-9.7. Leiriläisiä oli 26 ja leirin johtajana oli partiojohtaja Jorma Venho. Vuonna 1960 pidettiin leiri Trollssin kylässä meren rannalla 4.-11.7. Johtajana oli Stauffer ja leiriläisiä oli 31. Vuonna 1961 ei lippukunnan omaa leiriä pidetty. Vuosina 1959 ja 1961 lippukunta osallistui piirileireille. Merkittävä tapahtuma lippukunnan elämässä oli, kun Ouran pojista seitsemän osallistui Viitasaarella ns. Viitaleirille, jonka järjestelyvastuu oli Etelä-Pohjanmaan partiopoikapiirillä. Viitaleirillä olivat mm. Heikki ja Lauri Hakosalo, Raimo Nurminen ja Jorma Venho. Hieno leiri se kerta kaikkiaan oli, muistelevat leirillä olleet. Lippukunta sai myönteistä palautetta ja leiripaikkoja saatiin helposti, jopa muonaakin. Partiolaiset tekivät eripituisia vaelluksia. Erityisen merkittävä oli neljän pojan Huhtisen Harrin ja Arnon johdolla tehty polkupyöräretki kesällä 1959 valtakunnallisille vartiojohtajapäiville Jyväskylään. Pojille tuli päiväajoa noin 100km per päivä. Kesällä 1960 kaksi partiojohtajaa Aarno Stauffer ja Erkki Näsi sekä kolme johtajapartiolaista Heikki ja Lauri Hakosalo sekä Raimo Nurminen tekivät vaelluksen Lappiin, jossa he tutustuivat vielä silloin vaatimattomasti rakennettuun Saariselän maisemiin sekä opettaja Hakosalon vieraana Inarinjärveen ja Koppelon kansakouluun. Opettaja Ropponen vei partioryhmämme Inarille kalaan ja tutustumaan Ropposen huvilaan. Kalareissulla saatiin 5,2kg painoinen rautu, josta on olemassa todisteena valokuvakin, joten se ei ole kalajuttu!

Lippukunnan kilpailutoiminta oli heti vilkasta. Ensimmäinen kilpailu pidettiin helatorstaina 1958, jolloin suunnistettiin kaksimiehisin partioin. Saman vuoden syyskuussa järjestettiin toiset suunnistuskilpailut. Lisäksi johtajapartiolaiset järjestivät partiotaitokisoja, yleisurheilu- ja hiihtokisoja. Maastojuoksu oli suosittu laji. Eri vartioiden välillä käytiin toimintakilpailuja, joissa suurimman pistemäärän kerännyt vartio sai kiertopalkinnon vuodeksi haltuunsa. Totta kai myös piirin kilpailuihin osallistuttiin varsin menestyksekkäästi, poikien sijoittuessa yhtä kertaa lukuun ottamatta aina viiden parhaan joukkoon. Vuonna 1960 mentiin jo valtakunnallisiin kisoihin ja heti kahdella vartiolla. Kisat pidettiin Pieksämäellä. Sijoituttiin 8. ja 32. sijoille. Kilpailuihin osallistui lippukunnasta vuonna 1959 68, vuonna 1960 196 ja vuonna 1961 jo peräti 206 osanottajaa.

Toimintakilpailujen pisteisiin vaikuttivat mm. seuraavat seikat: vartion kokouksesta sai 50p. ja lippukunnan kokouksesta 10p. Vähennystä tuli poissaoloista. Päiväretkestä sai jo 100p. ja yöretkestä 200p. Yöretki laavulla toi vartiolle jo 500p. Leiripisteitä tuli 50 per poika. Samoin merkkisuorituksista vartio sai pisteitä: kuntoisuusliljasta tuli 150p. taitomerkistä 30p. sekä I luokan merkistä 100p., II luokan merkistä 50p. ja III luokan merkistä 20p. Lippukunnan talkoisiin osallistumisesta vartio sai 20p. poikaa kohden. Johtajisto pisteytti vielä muita ansioita.

Lippukunnan muusta toiminnasta Pekka Vihervuori vielä mainitsee nuoren lippukunnan hankkivan varoja erilaisin keinoin: Vuonna 1959 järjestettiin paperikeräys, huutokauppa, jouluadressien myynti sekä Satakunta-kirjan myynti, josta jokaisesta kauppaamastaan kirjasta lippukunta sai 500mk. Lippukunta järjesti joulukuussa itsenäisyyspäivän juhlan yhdessä Maakuntaliiton ja Merikarvian reservinupseerikerhon kanssa. Perinteiset pikkujoulujuhlat olivat suosittuja tilaisuuksia. Vuonna 1960 lippukunta osallistui sataprosenttisesti operaatio keinosydämeen, jonka tarkoituksena oli kerätä varoja keinosydämen hankintaan.

Perinteiseen Yrjönpäivän paraatiin Porissa osallistuttiin 24.4.1960. Metsänistutukseen osallistuivat 10 poikaa kesällä 1960. Vuonna 1961 Ouran Pojat osallistuivat kolmeen juhlaan. Huomattavin tapahtuma oli oman lipun vihkimisjuhla Merikarvian kirkossa, josta on olemassa hienoja kuvia. Lipun lahjoitti Mannerheim-liiton Merikarvian paikallisosasto. Vuona 1961 lippukunta järjesti huutokaupan, johon myyntiartikkelit lippukunta sai lahjoituksilla. Vielä pidettiin lääkintäkurssi ja osallistuttiin talkoisiin.

Lippukunnan toimintatiloina oli vuoden 1958 syksyllä Merikarvian kunnan omistamassa talossa yksi isohko huone. Lokakuun 20päivänä 1959 lippukunta osti Merikarvian edustalta saaren, jossa sijaitsi ennen Ouran Poikia toimineen lippukunta Meren poikien rakentama kämppä. Tämä saari on ns. vesijättösaari. Kämpän rakentamisen aikoihin saari oli ns. isännätön saari. Sittemmin saari tuli ns. uudessajaossa maanviljelijä Heimo Vuorelan omistukseen. Heimo Vuorelalta lippukunta osti saaren, joka oli sitten suosittu yöretkien kohde. Lippukunta hankki toimintaansa varten leirikalustoa mm. telttoja, laavuja, lapioita, kirveitä, sahoja ym. Rahaa lippukunta käytti näihin kalustohankintoihin vuonna 1959 69.600mk, 1960 2.515mk ja 1961 10.027mk eli kaikkiaan kolmena vuonna 82.142mk. Lippukunta tukivat rahavaroin mm. seurakunta, nuorisotyölautakunta ja Merikarvian pankit. Omalla toiminnallaan lippukunta hankki mm. vuonna 1959 105.976mk. Lippukunnalla oli pankissakin varoja, joten toimintakaudella lippukunnan taloudellinen asema oli hyvinkin tyydyttävä.

Lippukunnan ensimmäinen johtaja oli pastori Antti Haavio, mutta hän ei ehtinyt olla tässä tehtävässä paikkakunnalta poismuuton vuoksi kovin kauan. Mutta uusi johtaja hammaslääkäri Aarno Stauffer, jolla oli partiotaustaa Vaasalaisesta partiolippukunnasta, nosti Ouran Pojat yhdeksi satakunnan parhaiten toimivaksi lippukunnaksi.

Pekka Vihervuoren loppuyhteenveto on hävinnyt tästä julkaisusta, mutta ehkä se häneltä joskus vielä saadaan. Lauri Hakosalo on vähän lisännyt omiaan tähän asiakirjaan, koska hän toimi noina vuosina johtajapartiolaisena ja muistaa tuon hienon ajan vielä hyvin itsekin.

Teksti: Lauri Hakosalo referoinut Pekka Vihervuoren tekstistä