Partiopoika leipurina

Partiopoika leipurina.

Joskus 40-luvulla suoritimme partiolaisina erilaisia taitomerkkejä. Olin suorittanut III-luokan loppututkinnon 29.3.1946 ja II-luokan loppututkinnon 1.2.1948. Ensimmäisen luokan merkistä olin suorittanut suurimman osan, mutta loppututkinto jäi suorittamatta.

Aloittelin kuitenkin jo kuntoisuusluokan merkkiä ja valitsin ensiksi leivonnan, joka kuului kohtaan 8. kätevyys ja osioon b) leivottava. Oli sovittu siitä, että varsinaisen leipomisnäytteen voi tehdä kotona äidin valvonnassa. Äidin tuli antaa kirjallinen todistus siitä, että ao partiopoika oli omin käsin ja itsenäisesti leiponut näyte-erän, joka tuli toimittaa lippukunnanjohtaja Teuvo Innolalle.

Suoritin kyseisen näytteen eräänä päivänä. Oli normaali äidin leivontapäivä, jolloin lämmitettiin pirtin leivinuuni. Tein pulla- sekä kakkotaikinan. Leivoin muutaman ”pullalonkan”, eli letitin muutaman pitkon sekä leivoin jokusen kakon. Kaikki onnistui hyvin. Lopussa kuitenkin sattui pieni vahinko. Poltin käteni ottaessani viimeisiä kakkoja pois leivinuunista. Äiti laittoi käteeni puhtaan tukon. Tuohon aikaan kädessä olevan valkoisen tukon valkoisenapysymisaika oli noin 15 minuuttia. Tässä ajassa side muuttui puhtaan valkoisesta likaisen harmaaksi ja lopuksi mustaksi. Näin kävi myös minun kädessäni olevalle tukolle. Siinä oli monenmoista rasvaa, jauhoja ja kuraa, kun puolisen tuntia oli kulunut leipomisen loputtua.

Sain äidiltäni tarvittavan todistuksen sekä yhden pitkon ja yhden kakon vietäväksi Innolalle. Antaessani nämä näytteet Innolalle, tarkasti hän ensin kirjallisen todistuksen, jossa äitini todisti, että Jukka oli leiponut kyseiset näytteet itsenäisesti ja omin käsin. Seuraavaksi Innola tarkasteli hyvin huolestuneen näköisenä mustassa siteessä olevaa kättäni ja ihmetteli, kuinka olen voinut leipoa omin käsin, kun käsi on tuolla tavalla sidottuna. Kun olin selostanut tapahtumien kulun ja sen, että poltin käteni vasta leipomisen jälkeen ottaessani uunista viimeisiä kakkoja. Innolan suhtautuminen muuttui leppoisammaksi ja hän leikkasi pitkon kahtia ja tarkasteli pullan kypsyyttä. Otti sitten kiivun pullaa ja maistoi sitä. Saman hän teki kakolle. Hän lupasi sitten merkitä kyseisen suorituksen partiokirjaani, mutta sitä merkintää ei kuitenkaan koskaan tullut. Uskon kuitenkin, että näyte-erät syötiin heidän perheessä, sillä tuolloin ei ruokaa haaskattu eikä heitetty pois.

Terveisiä Hämeenlinnasta.
Jukka Uusitalo

Kirjoittaja on leiponut myöhemminkin, mutta siitä ei ole kirjallista todistusta.